Bileet vaihtoon!


Written by on Wednesday, September 29, 2010

“Olisihan se hienoa, jos tämänkin yökerhon tunnelma olisi, kuin viettäisi iltaansa Lontoossa/Berliinissä/Rio de Janeirossa.” – lausahdus, jonka saattaa erinäisissä muodoissa kuulla äidyttyään juhlatuulelle, ja todettuaan, että jokaviikkoinen yökerhovalinta alkaa tuntua tylsältä. Mikä avuksi? Smirnoff on valjastanut faninsa tutkimaan niitä hetkiä, jolloin on ylpeänä voinut sanoa, että “Minä olin silloin siellä!”. Sosiaalisen median kampanjasta on siis kyse – jopa erittäin osallistavasta, toimivasta ja kekseliäästä sellaisesta (115,205 x Like, 29.9.2010, klo 09:32).

Smirnoff haluaa Facebook-saittinsa avulla kerätä faneiltaan tietoa parhaista bailukokemuksista, joita vaihdetaan neljäntoista eri maan välillä. Tämän lisäksi Smirnoffin kontit kiertävät maita ja mantuja eri puolilla maailmaa, kuten vanhan kunnon merikontin luonteeseen kuuluu. Voisihan se olla ihan mielenkiintoista esimerkiksi Tampereella kokea, miten tuulahdus kanadalaista yöelämää pöllähtää keskelle Hämeenkatua. Mutta Suomi nyt ei tällä kertaa ole projektissa mukana, vaan vaihtoon lähtevä yöelämä on peräisin Iso-Britanniasta, Brasiliasta, Australiasta, Etelä-Afrikasta, Libanonista, Kanadasta, Puolasta, Thaimaasta, Venezuelasta, USA:sta, Argentiinasta, Saksasta, Intiasta ja Irlannista. Nightlife Exchange Project tapahtuu samanaikaisesti 27. marraskuuta.

Minkä yöelämäkokemuksen sinä haluaisit viedä maailmalle?

Mikäli videon katselussa on ongelmia, sen voi nähdä Smirnoffin Facebook-sivulla.

Outoa – suomalainen elokuva


Written by on Friday, September 24, 2010

Elokuva on kenties monimuotoisin, mielenkiintoisin, kallein ja populaarein taiteen muoto. Se yhdistää yhdellä kertaa kuvataidetta, näyttelijäntaidetta, kirjoitustaidetta, musiikintaidetta, elämäntaidetta ja kansantaidetta. Siihen voidaan upottaa lähes kaikenlaiset taiteen muodot ja sovitukset. Kaikista mahdollista taiteen muodoista se on yksi niistä suosituimmista.

Suomalainen elokuva käy tässä taiteenmuodon kentässä omaa debattiansa. Yksinkertainen selitys suomalaisesta elokuvan tasosta olisi se, että huono itsetunto estää meitä suomalaisia tekemästä elokuvia, jotka kumpuavat meidän oikeasta kokemuksesta. Samasta syystä me ylituotamme elokuvat sellaisiksi, ettei niistä tykätä enää ulkomailla.

Tänään ilmestynyt Helsingin Sanomat sisältää jutun, jossa pohditaan suomalaista elokuvaa ja sen mahdollisuuksia menestyä kotimaisesti ja kansainvälisesti. Kansainväliseen menestykseen tuntuisi avaimena olevan outous. Ikävä kyllä tämä samainen outous taitaa estää elokuvan kotimaisen menestyksen. Suomalaiset eivät käy katsomassa itsestään kertovia outoja elokuvia, koska mikään ei taida olla ahdistavampaa kuin nähdä itsestään sellaisia kuvia, joita ei itsestään halua nähdä. Siksi suomalaiset kassamenestyselokuvat ovat helposti sisällötöntä jenkkityylisesti tuotettua pumpulia, jotka eivät taas ulkomaisia elokuvan kuluttajia kiinnosta pätkääkään.

Dilemma on kova. Suhteutettuna Suomen viisi miljoonaiseen kansaan elokuvan tekemisen tasohan on oikeasti hyvä. Realiteetit kannattaa kuitenkin tunnustaa. Molempia ei ole helppo saada yhtäaikaa, ulkomaailmaa kiinnostavaa outoutta ja sisämarkkinoita kiinnostavaa jenkkikarkkia.

Totuus kuitenkin on, että sisältö on loppujen lopuksi se mikä ratkaisee, viihteessäkin. Jos tuotannoissa keskityttäisiin enemmän tekemään juttuja lähtökohtaisesti sisäisestä intentiosta päin, eikä laskelmallisista lähtökohdista, niin lopputulos ei voi olla väärä. Ainakin se kertoo meille jotakin todellista tästä maailmasta ja meistä itsestämme, vaikka emme sitä ensi istumalta tajuaisi.

Tässä ohessa on Suomen asettaman Oscar – ehdokkaan traileri. Katsottuaan sen, voi jokainen miettiä sitä häpeämistään tai ylpeyttään, jota edustamansa kansallinen kulttuuri voi meillä maailmalla herättää.

Youtube-taidetta Guggenheimissa


Written by on Wednesday, September 22, 2010

Youtube on täynnä kaikenlaista materiaalia. Tähän valtavaan sisältömäärään mahtuu paljon karmeaa kuraa, paljon mainoksia, urheilua ja muita ammattilaisten tuottamaa sisältöä. Mutta mahtuu joukkoon ihan aitoa taidettakin.

Guggenheimin taidemuseo kosiskelee nuorempaa kävijäryhmää ja ottaa samalla suuren askeleen digitaalisuuteen. Nimittäin, New Yorkissa museokuraattorit on laitettu töihin etsimään Youtubesta taiteen mitat täyttäviä teoksia. Näin kertoo tänään mm. Helsingin Sanomat verkkosivuillaan.

Ja taidettahan löytyi – kuraattorit löysivät yli 23 000 osumaa, joiden katsottiin täyttävän kriteetit. Näistä 125 valittiin shortlistalle. Nämä 125 taidepläjäystä voit katsella Youtubesta täältä.

Omiin silmiini tuosta massasta osui tämä Lernert & Sanderin Revenge-pätkä.

Enjoy!

Quo vadis, Puolue X?


Written by on Tuesday, September 21, 2010

Ruotsin valtiopäivävaalit menneenä viikonloppuna herättelivät suomalaisiakin jälleen siihen todellisuuuteen, että ensi keväänä tällä puolella Pohjanlahtea lähdetään joukolla äänestämään. Taikka niin, millaisellakohan joukolla sitä oikein lähdetään? Suomessa koko maan äänestysprosentti on tasaisen varmasti ollut laskussa vuodesta 1962 muutamaa pientä poikkeusta lukuunottamatta. Suomessa yllettiin samalle tasolle äänestysprosentissa Ruotsin 2010 vaalien kanssa vuonna 1970, jolloin prosenttiluku oli 82,2. Viime eduskuntavaaleissa 67,9 prosenttia äänioikeutetuista näki vaivan käydä pudottamassa lipukkeensa uurnan pohjalle.

Puolueet lienevät kiinnostuneita myös niistä ryhmittymistä, jotka jättävät äänestämättä. Nuoret ovat niistä yksi. Syitä äänestämättömyyteen on epäilemättä moniakin, mutta epätietoisuus siitä, miten äänestämällä voi vaikuttaa on varmasti yksi. Lisäksi monet kokevat puolueiden tarjoamat sisällöt niin etäiseksi, että kynnys lähteä äänestämään nousee. Internetin äärellä kasvanut sukupolvi saattaa myös vain odottaa hetkeä, jolloin se pääsee äänestämään verkossa, sillä sieltä se myös tietonsa hakee ja löytää. Yllätys?

Kun Karin kumilenkkitehdas ky:kin on jo Facebookissa, on jopa odotettavissa, että puolueidenkin kampanjointi saa verkossa entistäkin enemmän painoarvoa. Kyllähän ne siellä jo ovat, mutta millä sisällöillä ne aikovat “nukkuvat” suomalaiset saada äänestämään? Omasta mielestäni kahden minuutin kännykällä kuvatut monologit ovat tylsiä, eivätkä paneelikeskusteluista irtileikatut pätkätkään kovasti innosta katsomaan, kuuntelemaan ja ymmärtämään.

Aitoutta, kiitos!


Written by on Friday, September 17, 2010

Joka paikassa mietitään, mikä verkossa toimii ja mikä ei? Minkälaista sisältöä kannattaa verkkoon laittaa? Minkälaiset videot toimivat?

Oikeaa vastausta ei ole, mutta hyvällä tiellä on, kun huomioi kaksi asiaa. Ne ovat aitous ja ammattimaisuus. Puhtaat tuotetta mainostavat videot eivät toimi netissä, koska se on läpinäkyvää eikä kiinnosta kuluttajaa. Verkossa parhaiten leviää sisältö, joka vetoaa katsojan tunteisiin. Vetoamalla oikeisiin tunteisiin brändit voivat saada aikaan vahvaa tunnearvoa ja imago vahvistuu joka lopulta johtaa positiiviseen ostopäätökseen.

Päivän päätteeksi hyvän esimerkin tästä tarjoaa tuttu esimerkki länsinaapurista, eli Ikea. Ikea päästi Britanniassa myymäläänsä kissoja ja näyttää katsojille, miten kävi. Kissahan on siinä mielessä mainio eläin Ikealle, koska kissaan liittyy assosiaatioina koti, sohva, sänky, lämpö, läheisyys ja kiltteys. Ja nämä ovat tunteita, joihin Ikea haluaa itsensä varmasti liittää. Tämän videon avulla saavutetaan näitä tavoitteita. Osoituksena videon toimivuudesta on videon näyttökerrat: pari miljoonaa viikossa. Ja taas myydään ruotsalaista mööpeliä!