Facebook on kieltämättä iso juttu. Itse kirjauduin palveluun sisään ensimmäisen kerran lokakuussa 2007. Vanhin tällä hetkellä verkossa oleva profiilikuvani on marraskuulta samalta vuodelta 2007. Paljon on ehtinyt tapahtua siinä ajassa; Kimi Räikkönen voitti formuloissa maailmanmestaruuden, iPhone tuli myyntiin, Martti Ahtisaari sai Nobelin rauhanpalkinnon, JYP voitti jääkiekon Suomen mestaruuden, lama iski, Metsoloiden uusintakierros sai kansan villiksi, YouTubesta tuli valtava, Barack Obama siirtyi asuttamaan Valkoista taloa… Ja – tätä nykyä –  jopa mammuttimaisiin sfääreihin paisunut Facebook muutteli ulkoasuaan saaden käyttäjät hullaantumaan muutoksesta.

Muistatteko vielä miltä Facebook näytti kolme vuotta sitten? Entä kaksi vuotta sitten? Vuosi sitten? Minä en muista. Enkä ole siitä tällä hetkellä kyllä kovinkaan harmissani. Pystyn aistimaan tässä samankaltaista meininkiä kuin Petrin aiemmin julkaistussa blogikirjoituksessa, jonka lopussa on sammakkovideo. Pointtina on siis, että kun koemme muutoksen, olemme erittäin kärkkäitä sen suhteen. Mutta kun muutokseen “totuttelee” (joutuu tottumaan) hiljalleen, sen tavallaan oppii sivuuttamaan ja siten sopeutumaan vallitseviin olosuhteisiin. Poliittisella tasolla ajateltuna tässä piilee kyllä huomattava vaara.

Löysin hakutoiminnolla yhteen aikaan erittäin suositun ryhmän (luoko joku vielä ryhmiä?), joka kantaa nimeä “Vanha Facebook takaisin, HETI”. Muistan kyllä sen, kun kyseinen ryhmä hiljalleen paisui (Herra/Rouva X joined the group…) ja sai myös kilpailijoita samalla ajatuksella fungeeraavista sivustoista. Mutta: eipä ole viime kuukausina paljon kyseisen ryhmän seinille kirjoiteltu ulkoasupäivityksen perumispyyntöjä – on ehditty tottumaan uuteen, ja se on taas ihan hyvä kunnes uusi päivitys tehdään.

Henkilökohtaisesti en ole kovin aktiivisesti ollut mukana kansanliikkeissä Facebookin toimintoja vastaan, mutta edelleen ihmettelen “Top News -linkkiä”, jonka logiikkaa en mitenkään vaan ymmärrä; miten oma jakamani miltei turhuutta hipova linkkini voi kuulua ilman kommentteja tai tykkäyksiä kahden päivän jälkeen huippu-uutisiin? Pitäisiköhän nyt sitten perustaa tykkäyssivusto asian selvittämiseksi, kun fanina oleminenkin jäi vähän aikaa sitten historiaan?

Maailma muuttuu. Digitaalinen maailma muuttuu. Huomioida, vai jättää huomiotta, kas siinä pulma.

Todellisuus ei aina ole sitä miltä se näyttää. Jollakin tavalla sitä kuitenkin pitäisi kyetä ilmaisemaan. Jotta voisimme olla varmoja siitä, että tämä todellisuus ei ole pelkästään meidän oman päämme kuvitelmaa, testaamme ajatuksiamme toisilla. Kerromme siitä, kirjoitamme siitä, maalaamme siitä tai muuten vain huudamme tuntemuksemme todellisuudesta ulos sellaisena kuin se mielestämme parhaiten tulee ilmaistuksi.

Tähän asti päästyämme kaikki on hyvin ja olemme onnistuneet kiteyttämään ainakin itsellemme sen millaiseksi todellisuuden koemme. Enää muodostuu ongelmaksi se ymmärtävätkö kaikki muutkin mitä yritimme ilmaista. Kaikki eivät, edes hyvällä tahdolla haluaa ymmärtää maailmaa sellaisena kuin me itse sen koemme. Viestin ollessa kuitenkin selvä se ymmärretään, jaetaan ja ehkä, jos hyvin käy, koetaankin. Näin syntyy yhteinen kokemus ja todellisuus on vähän enemmän saman kaltainen, ainakin osalle meistä.

Viestiminen on kaikille sosiaalisille eläimille selviytymisen ja olemassaolon perusedellytys, eikä ihminen tee tässä minkäänlaista poikkeusta. Tavanomaisinta on käsittää viestintä siirtomallin eli lineaarisen mallin mukaisesti. Siinä ajatellaan viestin siirtyvän lähettäjältä kanavaa pitkin vastaanottajalle. Mallin kehittäjät Claude Shannon ja Warren Weaver esittävät sen seuraavasti:

Shannon oli insinööri, joten on selvää, että hän mielsi hälylähteen hyvin tekniseksi ulottuvuudeksi. Yhtä hyvin hälylähde voi tarkoittaa abstraktimmin erilaista kommunikaatiojärjestelmää tai vain henkistä poissaoloa kommunikaatiotilanteessa. Yksikertaisimmillaan kaavio toimii siten, että on yksittäinen mieli (informaation lähde) haluaa kertoa puhumalla tai kirjoittamalla (lähetin) toiselle mielelle (määränpää) jotain. Toinen pystyy tämän viestin näkemään tai kuulemaan (vastaan otin) ja sitten käsittelemään sitä, ellei hän sitten satu olemaan niin vihainen tälle toiselle, ettei suostu viestiä ymmärtämään (hälylähde).

Haluamme jakaa kokemuksia, viestiä, jotta loisimme todellisuudesta yhtenäistä. Sisältö voi muuttua, mutta idea on aina sama; tapahtui se sitten Facebookissa sosiaalisen median ympyröissä tai hiljaa toisen korvaan kuiskattuna peiton alla. Ihminen on sosiaalinen eläin.

Seuraavaa videota katsoessanne voitte miettiä minkälaisia hälytekijöitä löydät viestin ymmärtämiseksi:

Ketonen ja Myllyrinne kolmas ja ratkaiseva kausi alkaa Subilla sunnuntaina. Syy miksi tiedän tästä asiasta yhtään mitään on rohkea älynväläys, joka on harvinaisen hyvin tässä ajassa. Subtv on laittanut matskua ennakkoon jakoon internettiin. Hyvä, hyvä hyvä!

Rohkeaa ja hyvästä siksi että: 1. kanava luottaa netissä ulkopuoliseen jakelualustaan (tämä ei ole ihan itsestään selvää tv-taloille, jotka kehittää omia netti-telkkareita vaihtelevalla menestyksellä*), 2. matskua on tosiaan ennakkoon jaossa kanavan toimesta eikä “vahingossa” ulos vuotaneena. Tämän tuloksena minä tiedän, että Ketonen & Myllyrinne 3 alkaa Subtv:llä su 5.9. klo 22:3o ja tiedän, että haluan nähdä tuon ohjelman koska näkemäni matsku on vakuuttanut minut. Ohjelma on edelleen vallan epäsovinnaisia, aitoa ja hauskaakin vielä. Tätä on oikein kivaa katsoa.

Hauska toimii netissä, sitä tykätään jakaa. Itse olen katsonut tässä alla olevan pätkän ainakin kolmesti ja jakanut sen eteenpäin vähintään yhtä monta kertaa. Kiitos Sub ja Ketonen & Myllyrinne, että saan katsoa matskua ennakkoon ja jakaa sitä eteenpäin! Toivoisin, että voisin törmätä ja ihastua tällä tavoin myös muihin uusiin televisio-ohjelmiin.

Lisää ohjelmasta: http://www.sub.fi/ketonenjamyllyrinne/

* toim.huom. = MTV Media teidän Katsomo ei vieläkään toimi Macillä!

KLOK at Media & Message 2010 Naantalissa 4.-5.8.

Esitys “Ilmaista esitysaikaa” 4.8. klo 11, sali 2.

“Internetissä kuka tahansa voi ryhtyä jakelijaksi ja sisällöntuottajaksi, mutta webissä onnistuakseen tarvitaan ammattimaisesti tuotettua sisältöä. Mikä netissä toimii kun onnistumista ei takaa enää pelkkä raha? YouTube -palvelusta tuli vuoden 2009 lopuksi internetin toiseksi käytetyin hakukone. Online-videon määrä on kasvussa rajusti. Millainen sisältö netissä toimii? Ilmaista esitysaikaa tarjolla. Broadcast Yourself!”

Tällä, jo kerran tässä blogissa mainitulla aiheella, osallistuimme vuotuiseen Media & Message -tapahtumaan muutama viikko sitten. Nyt tuo esitys on kuvattu ja saatavilla tässä sekä YouTubessa. Voilá!

Edellinen juttu aiheesta tässä blogissa: Broadcast yourself, mutta miten…

Video: Ilmaista esitysaikaa

Linkki YouTubeen: http://www.youtube.com/watch?v=xh9DhPajmeo

Esitys slideshare.netissä:

Tänään ilmestyneessä Helsingin Sanomissa oli uutinen, jonka mukaan internettutkija ja -teoreetikko Jaron Lanier varoittaa juuri suomennetussa kirjassaan Et ole koje internetissä piilevän totalitarismin siemenen. ”Nykymuotoinen internet-kulttuuri heikentää verkon käyttäjien persoonaa ja nostaa joukon yksilön edelle”, hän julistaa manifestissaan. Hänen mielestään verkossa ei pitäisi julkaista mitään nimettömänä, koska se voisi johtaa ”kyberneettiseen totalitarismiin”. Peruslähtökohta pelolle juontuu nimettömyyden ideologiasta, jossa verkko ja joukko ovat yksilöä arvokkaampia.

Tutkija varoittaa: Nimetön internet vie totalitarismiin

Kirjoitin joskus aikaisemmin tässä blogissa kirjoituksen nimellä ”Median tasavalta”, jossa pohdin kuinka internet ja sosiaalinen media muodostavat hyvinkin demokraattisen yhteisön ja oman maailmansa tämän todellisen maailman sisään. Demokratiana tämä yhteisö toimii hyvin ihanteellisesti, mutta diktatuurina se olisi pelottava.

Tämän vuoksi on tärkeätä muistaa, että sosiaalisessa mediassa toimivat samat säännöt kuin sosiaalisissa yhteisöissä yleisestikin. Toisten ihmisten kunnioittaminen tulisi olla lähtökohtana kaikkeen inhimilliseen toimintaan, jota internetkin edustaa. Lanier pohtii, että jotkut internetin suunnittelijat odottavat internetiin syntyvän yliälyn ja viittaa tällä samalla evankeliseen kristillisyyteen. Ihmisessä on syvään juurtunut tahto uskoa jonkun yliluonnollisen pelastavasta ja kaitsevasta ohjauksesta. Tällaisessa oliossa projisoidaan vanhempien auktoriteetti, joka estää meitä kasvamasta aikuisiksi ja ottamasta itse vastuuta omasta elämästämme.

Täytyy muistaa, että internet on sellainen kuin me sen haluamme olevan. Me olemme sen käyttäjiä ja me hyväksymme sen millaiseksi se muotoutuu. Kansallissosialistit nousivat aikoinaan valtaan, koska kansa valitsi heidät siihen ja he pysyivät vallassa kun kukaan ei uskaltanut heitä vastustaa. Pelko ei ole riittävä peruste hyväksyä väärinkäytöksiä. Jos me itse elämme kiinni todellisuudessa, niin totalitaarista systeemiä ei pitäisi muodostua internetiin, niin kuin ei minnekään muuallekaan.

Tässä lopuksi pieni muistutus siitä kuinka kaikki oikein sai alkunsa ja miten internet oikein kehittyi. Pysyvät asiat oikeassa perspektiivissä.