Joistain asioista voi saada erittäin hankalia venyttämällä niitä tolkuttoman pitkäksi. Työntekijöille saatetaan isoissa organisaatioissa jakaa “vähän matskua tutustuttavaksi” viikonloppuna tai työpäivän päätteeksi. Mitäpä luulette, että miten paperipinkan kanssa käy kotisohvalla TV:n, perheen ja vapaa-ajan harrastusten ristitulessa? Kymmenien sivujen pituiset tekstit olisi mahdollista tiivistää oikein mukavasti muutaman minuutin pituiseksi visuaalisesti kiinnostavaksi ja miellyttäväksi esitykseksi, jonka sisäistäminen ei vaadi valtavia ponnisteluja keskittymiskyvyn kustannuksella.

Keventävänä, mutta havainnollistavana esimerkkinä toimikoon Titanic -elokuva, jonka kokonaiskesto IMDB:n mukaan on 194 minuuttia. Alla olevassa pätkässä elokuvan historialliset tapahtumat voi nähdä viidessä sekunnissa – ja silti sitä on katsottu reilusti yli neljä miljoonaa kertaa. Tiivistäminen toimii.

Meistä todellakin on moneksi, ja niin on varsinkin täällä verkottuneessa maailmassa. On julkaisijoita, kriitikkoja ja kommentoijia, tiedonkerääjiä, peruskäyttäjiä, katselijoita sekä lisäksi vielä niitä, jotka eivät kovin aktiivisesti osallistu mihinkään. USA:ssa osallistujien  jakauma menee Forrester Researchin mukaan näin (klikkaa isommaksi):

Emme tietenkään käytä nettiä täysin samanlaisesti kuin Atlantin toisella puolella lymyilevät ystävämme, mutta jotain suuntaa taulukosta löytyy varmasti. Hienoa tässä on se, että “senioreistakin” miltei joka viides lukee blogeja tai katselee videoita. Omasta sukupolvestani, joka kulkee taulukossa nimellä X, samankokoinen osuus luo sisältöä, jota ehkä mummonikin tällä hetkellä siis mahdollisesti lueskelee, nuoremmista ikäluokista puhumattakaan.