Täällä blogissamme oli jokunen aika sitten puhetta The Expendables -elokuvan räjäyttävästä markkinoinnista. Nyt myös korjausteippiä valmistava BIC-konserniin kuuluva Tipp-ex on lähtenyt mukaan mielenkiintoisella kampanjalla, joka toimii tavanomaisesta poikkeavuudellaan, hauskuudellaan ja koukuttavuudellaan. Kaikki edellä mainitut asiat saavat ihmiset jakamaan infoa metsästäjän ja karhun edesottamuksista. Mitä kaikkea voikaan tapahtua, kun nämä kaksi kohtaavat? Sitä voitte koittaa itse täällä – mahdollisuuksia on lukuisia!

Facebook on kieltämättä iso juttu. Itse kirjauduin palveluun sisään ensimmäisen kerran lokakuussa 2007. Vanhin tällä hetkellä verkossa oleva profiilikuvani on marraskuulta samalta vuodelta 2007. Paljon on ehtinyt tapahtua siinä ajassa; Kimi Räikkönen voitti formuloissa maailmanmestaruuden, iPhone tuli myyntiin, Martti Ahtisaari sai Nobelin rauhanpalkinnon, JYP voitti jääkiekon Suomen mestaruuden, lama iski, Metsoloiden uusintakierros sai kansan villiksi, YouTubesta tuli valtava, Barack Obama siirtyi asuttamaan Valkoista taloa… Ja – tätä nykyä –  jopa mammuttimaisiin sfääreihin paisunut Facebook muutteli ulkoasuaan saaden käyttäjät hullaantumaan muutoksesta.

Muistatteko vielä miltä Facebook näytti kolme vuotta sitten? Entä kaksi vuotta sitten? Vuosi sitten? Minä en muista. Enkä ole siitä tällä hetkellä kyllä kovinkaan harmissani. Pystyn aistimaan tässä samankaltaista meininkiä kuin Petrin aiemmin julkaistussa blogikirjoituksessa, jonka lopussa on sammakkovideo. Pointtina on siis, että kun koemme muutoksen, olemme erittäin kärkkäitä sen suhteen. Mutta kun muutokseen “totuttelee” (joutuu tottumaan) hiljalleen, sen tavallaan oppii sivuuttamaan ja siten sopeutumaan vallitseviin olosuhteisiin. Poliittisella tasolla ajateltuna tässä piilee kyllä huomattava vaara.

Löysin hakutoiminnolla yhteen aikaan erittäin suositun ryhmän (luoko joku vielä ryhmiä?), joka kantaa nimeä “Vanha Facebook takaisin, HETI”. Muistan kyllä sen, kun kyseinen ryhmä hiljalleen paisui (Herra/Rouva X joined the group…) ja sai myös kilpailijoita samalla ajatuksella fungeeraavista sivustoista. Mutta: eipä ole viime kuukausina paljon kyseisen ryhmän seinille kirjoiteltu ulkoasupäivityksen perumispyyntöjä – on ehditty tottumaan uuteen, ja se on taas ihan hyvä kunnes uusi päivitys tehdään.

Henkilökohtaisesti en ole kovin aktiivisesti ollut mukana kansanliikkeissä Facebookin toimintoja vastaan, mutta edelleen ihmettelen “Top News -linkkiä”, jonka logiikkaa en mitenkään vaan ymmärrä; miten oma jakamani miltei turhuutta hipova linkkini voi kuulua ilman kommentteja tai tykkäyksiä kahden päivän jälkeen huippu-uutisiin? Pitäisiköhän nyt sitten perustaa tykkäyssivusto asian selvittämiseksi, kun fanina oleminenkin jäi vähän aikaa sitten historiaan?

Maailma muuttuu. Digitaalinen maailma muuttuu. Huomioida, vai jättää huomiotta, kas siinä pulma.

Tom Scottia sapetti sanomalehtien artikkelit, joiden sisällön oikeellisuus ja puolueellisuus olivat asteen verran kyseenalaisempia. Käytännön miehenä hän kehitteli sarjan tarralappusia, joita hän alkoi liimaamaan Lontoon maanalaisen reiteillä pyöriviin sanomalehtiin varoitukseksi ihmisille. Ja tämä kaikki siis vastalauseena sille, että eri medioilla on tapana huomauttaa kuluttajia “epäillyttävästä” sisällöstä. Monesti varoittelu toimisi myös toiseen suuntaan.

Tarroja on ehditty kääntää jo monelle eri kielelle (mm. ruotsiksi) ja niitä voi tulostaa omaan käyttöönsä. Tässä muutama ote tarroista, joita Lontoosta on voinut bongata.

Ja mitenkö tämä liittyy digitaalisuuteen? Ajattelinpa vain, että monesti tällaisille tarralappusille olisi käyttöä myös digitaalisessa maailmassa – “Tag this article with a warning sticker” -tyylisesti.

Paljastan samalla matkani näiden tarralappusten äärelle: tein Google-hakua sanoilla “spreading content”. Siirryin hakutuloksien ensimmäiseltä sivulta whatconsumesme.com -sivustolle. Sieltä bongasin nämä samaiset kuvat ja nyt jaan tämän ilon teidän kanssanne. En siis ollut kovin originelli ja keksinyt jakaa tätä ensimmäisenä itse Tomin jälkeen – myönnettäköön se.

http://www.tomscott.com/warnings/

Joistain asioista voi saada erittäin hankalia venyttämällä niitä tolkuttoman pitkäksi. Työntekijöille saatetaan isoissa organisaatioissa jakaa “vähän matskua tutustuttavaksi” viikonloppuna tai työpäivän päätteeksi. Mitäpä luulette, että miten paperipinkan kanssa käy kotisohvalla TV:n, perheen ja vapaa-ajan harrastusten ristitulessa? Kymmenien sivujen pituiset tekstit olisi mahdollista tiivistää oikein mukavasti muutaman minuutin pituiseksi visuaalisesti kiinnostavaksi ja miellyttäväksi esitykseksi, jonka sisäistäminen ei vaadi valtavia ponnisteluja keskittymiskyvyn kustannuksella.

Keventävänä, mutta havainnollistavana esimerkkinä toimikoon Titanic -elokuva, jonka kokonaiskesto IMDB:n mukaan on 194 minuuttia. Alla olevassa pätkässä elokuvan historialliset tapahtumat voi nähdä viidessä sekunnissa – ja silti sitä on katsottu reilusti yli neljä miljoonaa kertaa. Tiivistäminen toimii.

Mikä saa ihmiset jakamaan linkkejä internetissä? Relevantti ja uusi tieto, hauskuus, visuaalinen kiinnostavuus, ilmiömäisyys, ja niin edelleen. Kun kyseessä ovat tuotteista informaatiota levittämään tarkoitetut videot, on hyvä miettiä, että sisältääkö video niin sanotun call-to-actionin, joka ohjaa katsojaa tekemään toivotun toimenpiteen.

Sen pidemmittä puheitta esitän katseltavaksi youtubemaisen kokemuksen, jonka call-to-action ei jää kovin epäselväksi. Kun Sylvester käskee, niin silloin tapahtuu. Itse elokuvan sisältöön en sen kummemin puutu. Kannattaa olla valppaana!

http://www.youtube.com/expendables